vuodesohva

Muutto pienempään asuntoon merkitsee joistakin huonekaluista luopumista. Ensimmäisenä päätin kierrättää kirjastohuoneen vuodesohvan ja työhuoneissa sijainneet säilytyskalusteet. Taisi muuten olla elämäni ensimmäinen kokemus kierrätyksestä. Alun kompuroinnin jälkeen tilanne on ihanan seesteinen. Kierrätyksestä hyvä mieli Jo heti alussa tiesin, etten halua myydä tarpeettomaksi jääneitä kalusteitani millään kirpputorilla. Näin osittain siksi, että olen joko huono tai laiska myymään, osittain siksi, että olen mielestäni nauttinut huonekaluistani niiden täyden arvon verran. Olihan minulle kertynyt yhteiseloa niiden kanssa jo 15 vuotta, ja niin ollen ne olivat kyllä hintansa haukkuneet. Yritin ensin saada tavaran liikkeelle laittamalla ilmoituksen…

Olosuhteiden pakottamana jouduin muuttamaan takaisin pääkaupunkiseudulle. Siinä tavallaan ympyrä sulkeutui, kun syntyjään hesalainen palasi takaisin “isoon kylään”. Koti löytyi Leppävaarasta kohtuullisen matkan päästä Konalaan siirtyneeltä työpaikaltani. Eikä vanhempieni kotiin Haagaan myöskään ollut pitkä matka. Uusi kerrostalo, joka valmistui keväällä 1987, sijaitsi korkean mäen päällä. Näkymät kolmannesta kerroksesta olivat huikeat! Armas Launiksen kadulla Espoon Leppävaarassa, 3h + k + s + ph + WC + halli, 77 m2 Kodin parveke oli tilava ja sieltä saattoi nähdä jopa Helsingin ilotulitukset. Eteishallin neliöiden hyödyntäminen oli haasteellista, mutta jumppamatolle siinä ainakin oli hyvää tilaa.…

Kotien sisustukset kertovat eri aikakausien tyylisuunnista ja trendeistä, sekä tietenkin asukkaiden persoonista. Itselläni on elämää ja erilaisia koteja takanani jo seitsemältä eri vuosikymmeneltä. Olen asunut kymmenessä eri kodissa viidellä eri paikkakunnalla, joten päätin jakaa juttuni neljään osaan. Tässä sarjan ensimmäisessä osassa kerron lapsuuteni kodeista sekä ensimmäisistä kesänviettopaikoistani. Tervetuloa mukaan aikamatkalle asumisen muuttuvaan maailmaan. Mannerheimintiellä Helsingin Töölössä Minä synnyin lokakuussa vuonna 1950 Naistenklinikalla. Vanhempani asuivat vielä silloin tätini perheen kotona alivuokralaisina. Sotien jälkeen Helsingissä vallitsi asuntopula ja elintarvikkeiden saantiakin säänneltiin. Leipäkortti oli käytössä vuoteen 1954 asti. Minkäänlaista puutetta en kuitenkaan koskaan…