Tässä sitä ollaan nyt nökötetty kahdestaan kotona jo viisi viikkoa. Neljä viikkoa pitäisi vielä jaksaa, mutta pelkäänpä, ettei vapaus koita vielä silloinkaan. On jo tosi kova ikävä lastenlasten kylässä käyntejä.
Koronakotoilua
Millaista koronakotoilu on minulle ollut? Paljon nukkumista ja television katsomista, melko paljon ruuan laittoa, leipomista ja syömistä, vähän kotijumppaa ja kävelylenkkejä. Mitä nyt viimeisen viikon aikana on siivottu vähän enemmän. Yhdessä pestiin sauna ja pesuhuone, siivottiin parveke ja pestiin ikkunat. Helposti on ollut aikaa kaikkeen tähän.
Luulisi, että tällä määrällä nukkumista minusta tulisi edes vähän kauniimpi, puhutaanhan usein kauneusunista. Kun katson peiliin, se on kylläkin eri mieltä. Naama näyttää entistä ryppyisemmältä. Nukkuminen on kuitenkin kivaa. Unet ovat mielenkiintoisia. Niissä voin matkustella mitä merkillisimpiin paikkoihin, ja pelata golfia vaikka Thaimaan kuninkaan kanssa.
Koronakilojen välttäminen on hankalaa, kun liikuntaa ei tule tarpeeksi. Lohtuherkkujakin on välillä nautittava, ettei elämä olisi niin ankeaa. Olen uskaltanut käydä kaupassa muutaman kerran, vaikka Reijo meillä hoitaa suurimman osan ruokaostoksista kuten ennen koronaakin. Hän on hyödyntänyt lähikauppojen luomia varhaisia tunteja riskiryhmien ostoksilla käyntiä varten. En ole koskaan kokenut ruuanlaittoa intohimokseni, mutta uusien reseptien kokeilu on usein kiehtovaa. Olen oppinut monta uutta tapaa valmistaa aterioita tutuista raaka-aineista.
Keväinen olohuone
Koristelin kotia pääsiäiseen, että pitkät pyhät kahdestaan saisivat vähän vaihtelua. Olohuoneen sisustus muuttui hyvin vähän. Päivänvalo pääsee nyt paremmin sisään kirkkaan ikkunan läpi. Vaihdoin koristetyynyt sohvalla ja nojatuolissa vaaleampiin. Tummansininen ja leijonankeltainen Ikean samettityyny ja Artekin seepratyyny pois, kaksi heleän vihreää, yksi auringonkeltainen ja yksi mustavalkoinen Siena-kankainen tyyny tilalle. Tuoreet keltaiset tulppaanit valkoisessa Carambola-maljakossa sohvapöydällä tuovat kevään. Reijo haki kaupasta suklaamunia Iittalan yönsiniseen maljaan pääsiäisen kunniaksi. Pyysin häntä tuomaan minulle yhden yllätysmunan, ja sen myös sain. Siitä löytyi söpö emoji-avaimenperä.
Oma rairuohoni kasvoi ensin lupaavasti, mutta sitten yhtäkkiä nuupahti ja jäi harvaksi. Niinpä ostin kaupasta kunnolla kasvaneen rairuohon, johon asettelin kellarikomeron uumenista löytyneet pienet keltaiset tiput ja minimunat. Itse kasvattamani rairuoho on nyt olohuoneen ikkunalaudalla kaverinaan vielä kovin nupullaan oleva keltakukkainen tulilatva.
Kahdelle katettu pääsiäislounas
Kaivoin liinavaatekomeron ylähyllyltä kaksi keltaista kaitaliinaa, jotka asetin keittiön pöydälle poikittain. Pääsiäiskoristelaatikosta löysin mustavalkoiset munat, jotka sijoitin vastavärisiin Teema-sarjan jälkiruokakulhoihin. Vanhin lapsenlapseni on jonain vuonna maalannut kaksi kananmunaa ja koristellut ne höyhentupsuilla. Ne saivat kunniapaikan mustista munakupeista. Keltaiset tulppaanit olivat niin edullisia Prismassa, että ostin niitä vähän enemmän, ja niin keittiön pöydällekin maljakkoon riitti muutama.
Keittiön ikkunan avauskahvassa roikkuu synkeäilmeinen noita. Siinä se katsoo, että pöydän ääressä istujat syövät kiltisti lautasensa tyhjäksi.
Olohuoneen astia-/baarikaapin päällä mustassa maljakossa ovat sulassa sovussa edellisten vuosien virpomisoksat ja pari uutta, jotka sain palmusunnuntaina vaihtariksi viedessäni nuorimmalle, neljävuotiaalle lapsenlapselleni palkkaa virpomisvideosta. Vaihto tapahtui turvallisuussyistä ulko-oven kahvan kautta. Ikkunan takaa sitten vilkuttelimme toisillemme. Pastellinväriset munat kennossa ovat vanha pääsiäiskoriste.
Näin pienistä asioista rakentui meidän pääsiäinen. Syötiin ihan tavallista ruokaa, paitsi että jälkiruokana oli mämmiä paksun kerman kera. Odotan kovasti kesää, toivottavasti korona ei hallitse sitä enää yhtä vahvasti kuin tätä kevättä. Kunpa voisimme ajella kotimaassa vähän kauemmaksikin kotoa ja ennen kaikkea tavata läheisiämme ihan nokatusten.
Marja