Ensimmäistä kertaa asunnossani on lasitettu parveke. Avoparveke on ollut melkein aina, mutta ei vielä koskaan lasitettua. Miten se eroaa avoparvekkeesta ja sen sisustamisesta, siitä kerään tulevana kesänä kokemuksia. Alkuun pääsin pikkurahalla, kun hyödynsin mahdollisimman paljon olemassa olevia kalusteita.
Edellisiltä asukkailta perittyä
Parvekkeella on kiinteä 125 cm korkea lasikaide, jossa on hiekkapuhalletut harvat poikkiraidat. Korkeus on ainakin minulle riittävän turvallinen, eikä ole tullut kuudennesta kerroksesta huolimatta korkean paikan kammoa. Yläosassa on avattavat Lumon-lasit, joissa on sälekaihtimet. Päivänvarjoa ei siis tarvita. Edellisten asukkaiden jäljiltä parvekkeella oli valmiina harmaa muovinen kaksikerroksinen koko betonilattian peittävä matto, jonka jätimme paikoilleen. Lisäksi siellä on tummanruskeasta puusta rakennettu suojakehikko ilmastointilaitteelle. Tämän puisen “pömpelin” viereen sijoitettu kahden istuttava tummanruskea polyrottinkisohva on myös entisten asukkaiden peruja.
Uusia istuinpehmusteita
Sohvan paikalle ei ollut tulossa mitään muuta, joten se sai jäädä siihen. Pesin istuintyynyn pesukoneessa, jolloin siitä tuli kuin uusi, mutta kaipasin sohvalle lisäpehmustetta. Sopivaa väriä ja kokoa ei ollut helppo löytää. Vaalea beige ei näytä olevan tämän kesän väri, kaikkialla on vain harmaan eri sävyjä. Selasin ahkerasti nettisivuja, ja lopulta tärppäsi. Ikeasta ostin Frösön-mallistoa olevat selkänojatyynyt Duvholmen sisätyynyillä sekä istuinosaan että selkänojaan. Sohvan vanha istuintyyny sai jäädä alle, jolloin uudet tyynyt pysyvät paremmin paikoillaan, ja istumakorkeus on parempi. Nyt sohva näyttää siistiltä ja kutsuvalta.
Ikeasta löytyivät myös Justina-istuinpehmusteet kovapuisille käsinojattomille parveketuoleille, samaa beigeä sävyä kuin sohvassakin, tietenkin. Ja niin nekin saivat freesimmän ilmeen.
Viherkeitaan rakentaminen
Sohvan vieressä oleva ilmastointilaitteen suojakehikko vie paljon tilaa vajaan kahdeksan neliömetrin kokoiselta parvekkeelta, mutta on siisti ja ajaa asiansa. Sen kantta voi hyödyntää laskutasona sohvalla istuttaessa, ja sen päälle päätin rakentaa viherkeitaan. Parvekkeen takaseinän terrakotta väri suorastaan vaati kaverikseen vihreää. Aiemmin olen suosinut punaisia pelargoneja parvekkeellani, mutta enää ne eivät sytyttäneet. Vain valkokukkaiset kesäkukat voin hyväksyä uudelle parvekkeelleni. Ehkä jossain vaiheessa innostun valkokukkaisista pelargoneista.
Huhtikuussa kävin Kevätmessuilla selvittämässä, millaiset kasvit menestyvät parhaiten paahteisella eteläparvekkeella. Päädyin hankkimaan rosmariinin, tähkälaventelin, suikeroalpin, verililjapuun ja hennon heinäkasvin. Siirsin jukkapalmun olohuoneesta kesäksi parvekkeelle. En uhrannut taimiin paljon rahaa, sillä saattaahan olla, etten osaa niitä ollenkaan hoitaa. Kookkain heinämäinen kasvi ei ole aito, joten se nyt ainakin pärjää olosuhteista riippumatta. Sen olen ostanut vuosia sitten Ikeasta, ja sen suojaruukku on Kodin Ykkösestä.
Lyhdyt luovat tunnelmaa
Tunnelmaa tuovat lyhdyt, joita tosin en vielä ole polttanut, kun on ollut niin valoisaa. Luultavasti hankin niihin paksut valkoiset ledikynttilät loppukesästä. Kepeä ruskealla nahalla somistettu lyhty viherkasvien vieressä löytyi Leppävaaran Kukasta, ja oli yllättävän edullinen. Lounaisnurkkaan lattialle sijoitin kovapuisen ruskean pöytäryhmän väriin sointuvan kulmikkaan puukehyksisen lyhdyn, jonka ostin Plantagenista.
Kansituolinurkkaus
Uuden kotimme parveke on aavistuksen verran suurempi kuin entisessä kodissamme. Tuo vajaa neliö osoittautui kuitenkin ratkaisevaksi lisäksi. Kaksitoista vuotta kellarikomerossa säilytyksessä ollut aikoinaan Askosta ostettu klassinen kansituoli pikkupöytineen mahtui kuin mahtuikin uudelle parvekkeellemme, hurraa! Pehmustekin oli säilynyt moitteettomassa kunnossa. Tässä tuolissa olen eräänä kesänä viettänyt paljon aikaa Anna-lehteä lukien. Lehden vuosikerran olin voittanut jostain kilpailusta, ja työttömyyden vuoksi aikaa oli tuona kesänä yllin kyllin. Kansituolinurkkausta somistavat Ikeasta ostettu Jennyann-torkkuhuopa, joka on puuvillaneuletta, Jyskistä hankittu lyhty ja vanha golfhattuni, jota olin jo laittamassa kiertoon.
Pöytä ja kaksi tuolia
Kahvituokiot nautitaan ruskean kovapuisen pöytäryhmän ääressä. Sekin on palvellut entisessä kodissamme jo lähes kymmenen vuotta. Pöytäryhmä vihittiin käyttöön nykyiselle paikalleen vappubrunssilla. Tässä sitten istun Reijon kanssa katselemassa ihmisvilinää, junia ja autoja. Varsinkin silloin on mukava suunnata katseensa alikulkutunnelin suulle, kun odotan lastenlasteni vierailuja. Vilkutan mielelläni pikkuisille, kun he saapuvat tai lähtevät mummolasta.
Pöydällä oleva kukkakori on äitienpäivälahja.
Matto viimeistelee kokonaisuuden
Muiden tekstiilien kanssa samaa vaaleaa beigeä väriä on myös Cocovision toimistosta vapautunut VM-Carpetin matto, jonka nyt uskalsin sijoittaa parvekkeelle, vaikka se ei varsinainen ulkotilojen matto olekaan. Uskon parvekkeen lasituksen antavan sille riittävän suojan sadetta, tuulta ja mahdollisia hallaöitä vastaan. Uudet istuinpehmusteet, kasvit ja lyhdyt maksoivat yhteensä vain 200 euroa, joten hyvällä syyllä voin puhua budjettisisustamisesta. Parveke on ollut aktiivisessa käytössä vasta vajaan kuukauden, mutta on jo osoittautunut viihtyisäksi kesäkeitaaksi, joka on kuin ylimääräinen huone kompaktissa kodissamme.
Marja