Opastettu kierros Suomen tunnetuimman arkkitehtiperheen kotitalossa oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Näen nyt monet omistamistani ja haaveilemistani Alvar tai Aino Aallon suunnittelemista huonekaluista, valaisimista ja pienesineistä uudessa valossa. Kotimuseon ajaton funktionaalinen tyyli puhuttelee sisustuksesta ja arkkitehtuurista kiinnostuneita ympäri maailmaa.
Talo
Alvar ja Aino Aalto muuttivat rakennuttamaansa taloon Munkkiniemeen vuonna 1936. Talon julkisivu kadulle päin on vaatimaton ja suljettu. Ainoa ikkuna on arkkitehtitoimiston sihteerin huoneen ikkuna. Ainoassa ulko-ovessa ei ole edes kahvaa!
Etelästä, puutarhan puolelta katsottuna luonto muodostaa jatkumon asuintiloille. Puutarhan suunnittelusta on vastannut Aino Aalto. Talon alakerrassa on kahden kerroksen korkuinen toimisto-osa, ja edustustilanakin käytetty olohuone. Lisäksi siellä ovat ruokasali, keittiö ja palvelusväen huoneet. Eteisestä johtavat portaat yläkertaan, jossa sijaitsevat yläaula, makuuhuoneet ja kylpyhuone. Arkkitehtitoimistona käytetty osa on ulkoapäin kokonaan valkoiseksi kalkittua tiiltä, kun taas yksityisempi puoli taloa on yläosastaan verhoiltu tummalla rimalaudoituksella.
Toimistosiipi
Talon valmistuttua Alvar ja Aino Aalto sekä monet heidän kanssaan työskentelevät arkkitehdit tekivät töitä avarassa korkeassa työtilassa. Oppaan kertoman mukaan Alvar Aallon työpöytä sijaitsi paraatipaikalla valoisassa nurkassa, josta oli näkymä urheilukentälle ja sen takaa siintävälle merelle. Merta ei nykyään enää näy, kun puut ovat kasvaneet ja Munkkiniemeä on vuosien saatossa rakennettu.
Talon sisäseinät ovat pääosin valkoisiksi maalattuja, mutta muutamalla seinällä on kangastapettia. Ruokasalin yksi seinä on tapetoitu molskilla, ja kuvassa oleva arkkitehtitoimiston seinänpätkä juuttia muistuttavalla kangastapetilla.
Kapeat portaat johtavat huoneeseen, joka on ollut jonkinlainen työtilan jatke, mutta muuntui pian kirjastohuoneeksi. Portaiden vieressä on yksi talon monista kauniista takoista.
Erikorkuisine tasoineen talon alakerta on mielenkiintoinen, mutta näillä kirjastohuoneeseen johtavilla portaillakin on tarkoituksensa. Huoneen alapuolella nimittäin sijaitsee talon autotalli, eikä sitä tarvinnut kaivaa maan alle, kun huoneen lattiaa korotettiin.
Olen juuri astunut olohuoneeseen ja katson vielä taakseni arkkitehtitoimistoon. Taustalla näkyy muutamia Alvar Aallon maalaamia tauluja. Todellakin, arkkitehti maalasi abstrakteja öljyväritöitä suunnittelutöidensä lomassa. Tauluja ei ole signeerattu, koska Alvar Aalto piti itseään enemmän arkkitehtinä ja muotoilijana kuin taidemaalarina. Maalaaminen oli hänelle vain rentouttava harrastus.
Olohuone
Aino Aalto sen sijaan soitti vapaa-aikanaan flyygeliä, jonka näen ensimmäisenä saapuessani olohuoneeseen. Flyygelin edessä olevan pikkutuolin on talon emäntä itse suunnitellut. Flyygelin päällä muotokuvan takaa kurkistava erikoinen pöytävalaisin on Poul Henningsenin lahja pariskunnalle.
Opas kertoi tämän tuntemattoman suunnittelijan nojatuolin olleen Alvar Aallon lempipaikan olohuoneessa. Melkein nousivat ihokarvat pystyyn, sillä mielikuvitukseni siivin näin isännän itse istuvan näkymättömänä lempituolissaan poltellen sikariaan. Tuolin vieressä oleva pyöreä pöytä on Alvar Aallon suunnittelema tupakkapöydän prototyyppi.
Leveä vaneriliukuovi erottaa arkkitehtitoimiston ja pari askelmaa alempana sijaitsevan olohuoneen toisistaan. Tosin liukuovi on jäädä minulta huomaamatta, sillä oppaan mukaan se oli melkein aina auki silloinkin, kun Aallot asuivat talossa ja työskentelivät toimistosiivessä. Olohuone oli oikeastaan puoliyksitýinen, sillä sitä käytettiin myös edustustilana. Olohuoneessa bongaan monia design-ikoneja: Aalto-vaasin, 400 “Tankki”-nojatuolin, A331 riippuvalaisimen, Seepra-tyynyn, 915-kehäpöydän ja Beni Ourain -maton.
Ruokasali
Paksu vaalea verho erottaa ruokasalin olohuoneesta. Jykeväkantiseen pöytään on olemassa parikin jatkopalaa, joita säilytetään vieressä olevassa, Elissa Aallon suunnittelemassa liukuovikaapissa. Ruokapöydän ympärillä olevat tuolit ovat aivan eri tyyliä kuin pöytä. Alvar ja Aino Aalto toivat ne matkamuistona häämatkaltaan Venetsiasta. Nykyään niin muodissa olevaa tyylien sekoittamista esiintyi siis sisustuksessa jo silloin. Punainen kolmiosainen valaisin ruokapöydän yläpuolella on Artek A203 vuodelta 1952.
Ruokasalin peräseinällä olevan paikallaan rakennetun kaapin on suunnitellut Aino Aalto. Kaapin liukuovet sallivat kaapin käytön molemmilta puolilta, mikä on erittäin kätevää, sillä keittiö sijaitsee kaapin toisella puolella. Hyllyllä oleva Alvar Aaltoa esittävä taideteos on lahja isäntäväen hyvältä ystävältä, Alexander Calderilta. Opas kertoi isännän olleen sitä mieltä, että teos on kovasti hänen näköisensä.
Ruokasalin nurkassa sijaitsevan tarjoiluvaunun suunnittelijan nimi ei ole tiedossa. Sen päällä oleva kastelukannu sen sijaan on Taito Oy:n tuotantoa.
Valon kulku esteettömästi huoneesta toiseen, yhteys luontoon ja huonekasvit olivat tärkeitä arkkitehtipariskunnalle. Niin olohuoneen kuin ruokasalinkin ikkunaseinällä on koko lämpöpatterin pituisena sen päälle rakennettu kukkalaatikko huonekasveja varten.
Yläkerran aula
Pitkät kapeat puiset portaat johtavat yläkertaan. Aulaan on kalustettu pieni seurusteluryhmä sohvineen, nojatuoleineen ja Alvar Aallon suunnittelemine seinähyllyineen. Taustalla näkyy Maire Gullichsenin suunnittelema M510-pöytävalaisin. Yläkerran takka on näyttävämpi kuin alakerran olohuoneen takka. Tämä tila on toiminut perheen arkiolohuoneena.
Makuuhuoneet
Päämakuuhuone on tilava, ja sen yhteydessä on walk-in vaatehuone. Ajalle tyypillinen korkea komero sijaitsee huoneen nurkassa. Lisäsäilytystilaa tarjoaa kaappi, jonka ovien takana vetolaatikoiden etuosat ovat läpinäkyvät – ihan tätä päivää siis. Vuoteen jalkopäädyssä ovat tutut Artekin ritiläpenkit. Kattovalaisimena lamelliplafondi ja yöpöydillä vekkivarjostimelliset pöytävalaisimet.
Tyttären huone on pyritty säilyttämään mahdollisimman tarkkaan alkuperäisessä asussaan. Jotta se säilyisi pitkään jälkipolvien ihasteltavana, sinne sai kurkistaa vain ovelta. Verhojen tyyli poikkeaa täysin muiden huoneiden verhoista.
Pojan huone taas on melko karusti ja yksinkertaisesti sisustettu, eikä herätä samanlaista ihastusta kuin alakerran tilat. Katseenvangitsijana tässä huoneessa on ikkunan edessä oleva riippuvalaisin, jonka Alvar Aalto suunnitteli Maison Carréta varten 50-luvun puolivälissä.
Kylpyhuone
Kylpyhuone sijaitsee aivan päämakuuhuoneen vieressä, ja siellä huomioni kiinnittyi erikoisiin lavuaareihin. Minusta ne eivät olleet kovin kauniit, luulinkin niitä ensin pisuaareiksi. Ne ovat kuulemma samanlaiset kuin Alvar Aallon Paimion parantolaan suunnittelemat lavuaarit. Toiminnallisuus on tärkeintä, vesi ei roisku peseytyessä eikä veden lorina kuulu, koska vesi osuu altaaseen juuri oikeassa kulmassa.
Vierashuone
Vierashuoneen kalustus on pelkistetty. Huomasin heti harvinaisen korkealle sijoitetun sängyn. Siihen on kuulemma ihan järkevä syy. Alakertaan vievä portaikko kulkee osittain vierashuoneen alitse, ja jotta portaikon korkeus saatiin riittävän suureksi, oli sänkyä nostettava.
Yksityiskohdilla on merkitystä
Aallot olivat tarkkoja pienistäkin yksityiskohdista. Talon sisällä olevat teräspylväät eivät ole heitä häirinneet. Toimistosiivessä niitä on korostettu mustalla maalilla. Pojan makuuhuoneessa ikkunan alle rakennettuun kiinteään pöytätasoon on suunniteltu mutka pylvään kohdalle.
Esimerkkinä harkitusta yksityiskohdasta on ovenkahvan muotoilu. Kahvan pää on taivutettu kohti ovea niin, ettei esimerkiksi hiha voi juuttua kahvaan.
Aallot suunnittelivat koteja, joissa on hyvä elää. Niissä on arkkitehtonisesti ja sisustuksellisesti käytännölliset, turvalliset ja yksinkertaisen selkeät ratkaisut: paljon pyöreitä muotoja terävien kulmien sijaan, oikeat mittasuhteet, paljon luonnonvaloa ja sujuvat kulkureitit. Suurin osa Riihitien kodin kalusteista on pariskunnan itsensä suunnittelemia. Kodikkuutta on lisätty käyttämällä luonnonläheisiä materiaaleja ja asettamalla esille muutamia rakkaita esineitä, taideteoksia ja matkamuistoja.
Marja