Kulunut vuosi 2017 oli tapahtumarikas, ja toi monia muutoksia elämääni. Matkustin mieheni Reijon kanssa viime vuonna joka kuukausi, ja sama meno tuntuu jatkuvan myös tänä vuonna. Myimme ihanan kotimme, ostimme nykyiseen elämäntilanteeseemme sopivamman, ja muutimme. Cocovision toiminta sisustussuunnitteluyrityksenä päättyi vuoden vaihteessa. Päätökseen jäädä eläkkeelle vaikuttivat yhtälailla muutto ja Reijon viimekeväinen sairaus kuin myös halu kiinnittää entistä enemmän huomiota omaan terveyteeni.
Muuttoprosessi
Kolmekerroksinen pienkerrostalo on rakennettu rinteeseen. Tässä talossa oli entinen kotimme.
Pitkäaikaisen kotimme valmisteleminen myyntiä varten kesti kauan. Minusta alkoi jo tuntua siltä, ettemme koskaan pääse muuttamaan. Tavaraa oli valtavasti yli tarpeen, ja tiesin, etteivät kaikki huonekalut, vaatteet ja kirjat tulisi mahtumaan uuteen kotiimme. Siksi niistä alettiin luopua hyvissä ajoin ja pikku hiljaa. Ylimääräisistä tavaroista eroon pääseminen kävi kuitenkin yllättävän helposti, ellei lasketa siihen tuhlautunutta aikaa.
Asuntokauppa kävi koko viime vuoden ajan kuumana, mutta sen oikean asunnon löytäminen ei ollut helppoa. Kävimme yhdeksän kuukauden aikana katsomassa kuutta potentiaalista asuntoa. Se kuudes sitten lopulta tuntui heti ensi näkemältä oikealta. Virtuaalikalustin sen olemassa olevilla huonekaluillamme jo näytöllä käydessämme. Reijo ihastui sijaintiin, valoisuuteen, ja ikkunoista avautuviin näkymiin. Ihan kaikkia kriteereitä asunto ei täyttänyt, mutta olimmehan jo nähneet, ettei sitä täydellistä ole olemassakaan.
Mistä luovuimme
Luovuimme ylimmän, kolmannen kerroksen ihanasta päätyasunnosta, jossa oli avaruutta ja valoisuutta sekä vain yksi seinänaapuri ja yksi naapuri alapuolellamme. Yli puolet ikkunoista avautui puistoon tai vehreälle pihalle.
Näkymä entisen kotimme parvekkeelta lounaaseen päin. Talon pääty rajoittuu lännessä Nupukivenpuistoon.
Entisen kotimme suojaisa piha. Kaikkien kolmen makuuhuoneen ikkunat olivat pihalle päin.
Asunnon neliöt vähenivät 27:llä. Makuuhuone pieneni olennaisesti. Toista, erillistä WC:tä ei enää ole, ei Cocovision omaa työhuonetta, eikä kirjastohuonetta, jota voitiin käyttää myös vierashuoneena. Säilytystilaa on myös selkeästi vähemmän kuin ennen.
Ilmainen stepperiharjoitus eli portaiden kiipeäminen kadulta tai autohallista kotiin on taakse jäänyttä elämää. No, itse asiassa, tästä juuri halusinkin eroon, sen verran polvien nivelrikko jo vaivaa.
Mitä saimme tilalle
Nykyinen kotimme sijaitsee tornitalon kuudennessa kerroksessa, josta on esteettömät kaupunkinäkymät etelään ja länteen. Seinänaapureita on kaksi, naapurit myös ala- ja yläpuolella. Mutta vaikka naapureita on enemmän kuin ennen, meillä on nyt hiljaisempaa kuin ennen. Voiko olla niin, että talojen rakentaminen on vuosien kuluessa kehittynyt parempaan suuntaan?
Citynäkymä uuden kotimme parvekkeelta kuudennesta kerroksesta.
Uusi kotimme on kompakti kolmen huoneen ja keittiön asunto, jonka pohja on selkeä ja toimiva. Talo on rakennettu vuonna 2010, joten remontointi ei ole välttämätöntä vielä vuosiin. Putkiremonttia kotiimme ei ole odotettavissa elinaikanamme. Makuuhuoneeseen mahtuu hyvin parisänky ja yöpöydät, eikä sinne mitään muuta tarvitsekaan mahtua. Kun nyt asumme kaksin Reijon kanssa, yksi järkevästi suunniteltu kylpyhuone riittää meille. Työhuoneen jaan Reijon kanssa, ja työpöydän virkaa saa nyt toimittaa Muuramen kampauspöytä. Sen päällä on tarpeeksi tilaa läppärille ja blogien kirjoittamiseen. Vieraiden yöpymiseen on tarjolla vain olohuoneen sohva (joka ei ole vuodesohva) tai lattiapeti.
Meillä on nyt suurelta osin esteetön koti, jossa on matalat kynnykset, leveä kylpyhuoneen ovi, palovaroitin ja sprinklerit taloyhtiön puolesta. Kaksi tilavaa hissiä huolehtii asukkaiden kulkemisesta koteihinsa, jotka sijaitsevat toisesta kerroksesta kahdenteenkymmenenteen kerrokseen. Ovipuhelinjärjestelmä lisää turvallisuutta ja luiska ulko-oven edustalla helpottaa lastenvaunujen, pyörätuolin tai rollaattorin kanssa kulkemista.
Näkymä entisen kotimme parvekkeelta kaakkoon päin. Siellä näkyy myös uusi kotitalomme.
Mitä jäin kaipaamaan
Haikeana jouduin luopumaan edelliseen kotiin itse suunnittelemastani keittiöstä mustine kivitasoineen ja valkoisine puolikiiltävine vetimettömine yläkaappien ovineen. Kaipaan induktioliettä, integroituja astianpesukoneinetta ja mikroaaltouunia sekä hidastimia kaapeissa ja laatikoissa.
Ihana keittiömme Kivenhakkaajankujalla.
Tilalle sain keittiön, jonne kaikki astiani ja ruokatarvikkeeni kyllä sopivat, ja joka siltä osin siis toimii. Ulkonäössä on toivomisen varaa. Peiliovet tuovat mieleeni maalaisromanttisen mökkityylin vetimineen, jotka henkivät 80-90-lukua. Pähkinäpuujäljitelmää olevat laminaattityötasot ovat siistit, mutta eivät minun tyyliäni. Keraamisen lieden vaihtaminen induktiolieteen ja hidasteiden asentaminen kaappeihin ja laatikoihin toisivat kaivattua luksusta. Ehkä pientä pintaremonttia voisi keittiössä sittenkin tehdä – muutaman vuoden kuluttua.
Uuden kodin bonukset
Saimme muuton yhteydessä jotain sellaistakin, mitä toivelistallamme ei ollut. Kesähelteillä asunnon viileänä pitäminen on helppoa sinne asennetun ilmalämpöpumpun ansiosta. Olen jossain aikaisemmassa blogikirjoituksessani sanonut vihaavani noita rumia hökötyksiä, mutta täällä se on asennettu paikkaan, josta se ei mitenkään ”hyppää silmille”. Hyväksyn sen siis täysin.
Meillä ei ole koskaan ollut lasitettua parveketta. Voi olla, että lasien puhtaana pitäminen tulee minua vielä harmittamaan, mutta muuten olen lasitukseen todella tyytyväinen. Lasitus suojaa parvekkeen huonekaluja ja tekstiilejä pölyltä, roskilta, sateelta ja tuulelta.
Bonusta on myös taloyhtiön yhteisöllisyys, huippunopea internet-liittymä, jota tornikaistaksi kutsutaan, sekä 21. kerroksen sauna- ja kerhotila, jota taloyhtiön asukkaat voivat varata käyttöönsä. Sieltä vasta huikeat näkymät on – yli koko Leppävaaran aina Helsinkiin asti.
Tällaisin näkymin siis aloittelen elämää eläkeläisenä tornitalon modernissa mummolassa. Sekä entisestä että uudesta kodistamme ja niiden sisustamisesta kerron lisää seuraavissa blogikirjoituksissani.
Marja Lähde