YHTEENVETO VUODESTA 2021

Hyvin samanlaisissa tunnelmissa vaihtui vuosi tällä kertaa kuin vuosi aikaisemmin. Silloin vielä toivoin ja uskoin, että elämä palautuisi lähes normaaliksi, kunhan olen saanut rokotukset. Ei mennyt ihan niin.

Sisustaminen

Omaa kotia tuli kohennettua alkuvuodesta jonkin verran. Sain päivitettyä makuuhuoneemme verhot, ja samalla uusin myös päiväpeiton heittopeitoksi. Ostin olohuoneeseen uuden vaaleamman maton sekä kaksi klassista Aalto-jakkaraa seeprakuvioisine istuintyynyineen.

Sisustusmessuja oli jouduttu perumaan tai siirtämään, joten kävin ainoastaan asuntomessuilla Lohjalla. Siellä vierailinkin sitten kaksi kertaa: ensin ennakkoretkellä toukokuussa, ja myöhemmin päivää ennen avajaisia heinäkuussa. Oheiskohteessa Kisakalliossa poikkesin erikseen paremmalla ajalla paluumatkalla Turusta.

Villa Lippa Kisakalliossa oli Asuntomessujen oheiskohde. Sen sisustuksen oli suunnitellut Heli Virtanen/ Suunnittelutoimisto Iloa360. Kuvassa vaalea kylpyhuone, joka sijaitsi Master Bedroomin yhteydessä. Kylpyhuoneen kalusteet Svedbergs, suihkut ja hana Tapwell, suihkuseinä Sunsauna, WC-istuin Ido/Geberit, allastaso Cosentino, linjalattiakaivot Unidrain, laatat ABL-laatat ja rimapaneeli Novo Wood. Että voi olla hienoa loma-asunnossakin!

Sissarit ry:n tapahtumiin osallistuin kaksi kertaa vuoden aikana: tutustuin Boknäsin Tapiolan suurmyymälään ja pikkujoulut aloitettiin Roltrade Oy:n tiloissa. Kun tähän lisätään vielä vierailu Nomartin myymälässä Helsingissä Nomart Design Day’n merkeissä, voinkin todeta nähneeni laajan kattauksen laadukkaimpia huonekaluja, mitä Suomesta saa. Tutustuin myös Aalto-arkkitehtuuriin ja sisustukseen Vuoksenniskan Kolmen Ristin kirkolla, Paimion Parantolassa ja Villa Skeppetissä Tammisaaressa.

Nomart Design Day 9.12.2021

Paimion parantolan portaat ovat aurinkoisen keltaiset. Niiden askelkorkeus on tavanomaista matalampi, jotta huonokuntoiset tuberkuloosipotilaatkin jaksavat kiivetä niitä pitkin kerroksesta toiseen. Testasin itse, oli helppo kiivetä.

Koska Cocovisio on sisustuspainotteinen blogi, kirjoitin blogeja vuonna 2021 hyvin harvakseltaan johtuen pääasiassa siitä, että niin monet messut ja tilaisuudet oli peruttu.

Matkustaminen

Niin paljon kuin olinkin viime vuosina tottunut matkustamaan ulkomaille, ainoat vuoden 2021 ulkomaanmatkat suuntautuivat päiväksi Tukholmaan ja päiväksi Tallinnaan. Nämä matkat muutaman kotimaan matkan ohella muodostuivat kuluneen vuoden henkirei’iksi poissa kotoa.

Hääpäiväämme juhlistimme helmikuussa staycationilla Helsingissä Hotel Lilla Robertsissa. Sen jälkeen hotelliöitä kertyi Imatralta, Turusta, Tampereelta ja Jyväskylästä yhteensä yhdeksän vuorokauden verran. Hotellisisustukset ovat aina kiinnostavia, ja kun Turussa ja Tampereella kävin viime vuonna kummassakin kaksi kertaa, hotelli oli kummallakin kerralla eri.

Yllä oleva kuva on marraskuussa remontin jälkeen Turussa avatun Hamburger Börs -hotellin aulasta. Hotellin sisustusmateriaalit ovat laadukkaita, erityisesti minua ilahdutti hotellihuoneen aito parkettilattia. Myös kylpyhuoneessa oli paljon hyvää: reilusti laskutasoa, tilava suihkusyvennys, yövalo allastason alla jne. Sisustussuunnittelusta on vastannut Jaakko Puro Puroplanista. Sama toimisto on suunnitellut myös Hotel Lilla Robertsin sisustuksen. Kummankin hotellin sisustuksessa on tunnelmaa, joka miellyttää minua.

Sosiaalinen kanssakäyminen

Lastenlapseni ovat minulle rakkaita. Minulle on tärkeätä olla osana heidän elämäänsä. Se oli vuonna 2021 haastavaa. Alkuvuodesta oli oltava varovainen, kun itselläni ei ollut vielä rokotuksia. Sain ensimmäisen piikin maaliskuun puolivälissä, ja toisen kesäkuun alussa. Ensimmäisen viiden kuukauden aikana näin lastenlapsiani muutaman kerran pihalla ja pari kertaa ikkunaruudun läpi. Kesän aikana tilanne koheni, kun pienet kävivät meillä kaksi kertaa kylässä. Lisäksi vierailin heidän syntymäpäivillään pitkin loppukesää ja alkusyksyä. Joulukuussa pystyimme myös leipomaan yhdessä piparkakkuja ja nauttimaan joulupuuroa meillä, mikä oli tavattoman hienoa.

Joitakin ystäviä olen voinut tavata golfin merkeissä, mutta koulutoverini tapaaminen, jonka piti tapahtua neljä kertaa vuodessa, kutistui yhteen kertaan. Serkkujani, kummilastani ja veljeäni en tavannut kertaakaan viime vuonna. Ilman sosiaalista mediaa yhteydenpito ja kuulumisten vaihtaminen olisi ollut aika olematonta.

Liikunta ja kulttuuri

Liikunta on terveydelle välttämätöntä minun iässäni. Golfharrastus on voinut jatkua entiseen tapaan kesäkaudella, jolloin pelasin pelkästään Suomessa 50 kierrosta. Ulkomaille suuntautuneita golfmatkoja ei ollut.

Kotikenttäni on Gumböle Golf, mistä tämä kuva on toukokuulta.

Talvella liikun pääasiassa Esport Arenassa radalla kävellen ja kuntosalilla treenaillen. Keväällä ja syksyllä pyrin kävelemään ulkona mahdollisimman usein. Mutta aivan liikaa olen istunut television ääressä, se täytyy myöntää.

Luontokohteista kävimme Roihuvuoren kirsikkapuistossa, Haagan alppiruusupuistossa ja Tuusulan Sarvikalliolla. Vallisaaren Helsinki Biennialissa yhdistyivät luonto ja taide. Kävelylenkin onnistuin yhdistämään myös Keran hallien graffititaiteeseen ja Hanasaaren ulkotaiteeseen. Museokorttia käytin vuoden 2021 aikana vain kuusi kertaa, mutta vierailin myös muutamassa museossa ilman pääsymaksua ja kahdessa Aalto-kohteessa pääsymaksulla (eivät olleet museokorttikohteita).
Taidegallerioita tuli kierreltyä tavallista enemmän museoiden ollessa suljettuina useamman kuukauden ajan alkuvuodesta.

Keran hallien graffititaide avautui kävelylenkin varrella.

Teatteriesitykset, konsertit ja ooppera ovat olleet televisiolähetysten varassa ja elokuvateatterissakin kävin vain kerran. Viime vuonna jaksoin lukea muutaman kirjankin. Silmät eivät oikein kestä pitkiä lukutuokioita, joten sanomalehden lukeminen yleensä riittää. Taitaa olla kaihileikkaus edessä lähiaikoina.

Kotoilu jatkui

Koska kotona tuli vietettyä paljon aikaa, oli keksittävä muutakin tekemistä kuin nukkuminen, syöminen ja television katselu. Uusia ruokareseptejä kokeilin edelleen, koska ruokaa tehtiin itse päivittäin. Nuorimman lapsenlapseni syntymä oli käynnistänyt neuloosin, joka jatkui aluksi pipojen kutomisella muillekin kuin vauvalle. Kudoin molemmille pikkupojille Minecraft-pipot. Sen jälkeen kudoin Reijolle ja itselleni pipot. Loput langat käytin pitkiin raidallisiin kaulahuiveihin, jotka kudoin pojille pipojen kavereiksi.

Uusi harrastus

Helmikuun lopussa aloitin uuden harrastuksen, johon olen täysin hurahtanut. Minullahan ei lapsena ollut yhtään barbie-nukkea, vaan leikin muutamalla nukella ja paperinukeilla. Tein niille vaatteita. Olen kuulemma joskus viisivuotiaana laukaissut, että minusta tulee aikuisena turkisompelija.

Kun ensimmäinen lapsenlapseni alkoi leikkiä barbeilla, ostin meillekin häntä varten kolme barbie-nukkea ja yhden ken-nuken vuonna 2011. Nyt aloin leikkiä niillä itse. Enkä vain niillä, vaan ostin uusia ja aina vaan uusia nukkeja. Keksin niille tietenkin nimet, ammatit ja harrastukset, mutta ennen kaikkea aloin ommella niille vaatteita. Minussa puhkesi kukkaan vaatesuunnittelija.

Ostin Eurokankaasta erilaisia kankaita aina 10-20 cm:n pätkissä, ja mietin, minkälaiseen vaatekappaleeseen ja mille nukelle ne taipuisivat. Kaikkia kankaita en ole ostanut, vaan jotkut omat vaatteet ja jäännöstilkut ovat päässeet uusiokäyttöön. Esimerkiksi maskien kuminauhat ovat olleet mainioita olkaimia, koristenauhoja ja vyötärökuminauhoja barbien vaatteissa. Erivärisiä ompelulankoja on kertynyt 34 rullaa. Aloitin aina luonnostelemalla sketsivihkoon mallin. Sitten piirsin skissipaperille kaavat, leikkasin niiden mukaan kankaan, kiinnitin nuppineuloin, ja ompelin kaikki saumat ja päärmeet käsin. Tähän puuhaan olen käyttänyt 5-7 tuntia neljänä päivänä viikossa. Näinhän vuosi on kulunut kuin siivillä. Kymmenen kuukauden aikana käsistäni on syntynyt jo 200 erilaista asukokonaisuutta: iltapukuja, juhlamekkoja, morsiuspukuja, jakkupukuja, työasuja, harrastusasuja, helleasuja, housuja, hameita, puseroita, uimapukuja, takkeja…

Barbie-nuket Cocovisio Boutiquessa ostoksilla. Vasemmalla myyjänä toimiva Sirpa tuo oikealla istuvalle Emmalle sovitettavaksi toisenkin jalan kenkää. Elsa on löytänyt punaisen mekon ja haluaa sovittaa sitä. Jaana vielä etsii vaaterekiltä itselleen sopivaa mekkoa. Anna on makutuomarina sovituskopista juuri ulos tulleelle Rosalle, jolla on sovitettavana keltainen iltapuku. Kaikki rekeissä olevat ja nukkejen yllä olevat vaatteet olen ommellut itse. Kengät ovat valmiina ostettuja – toistaiseksi. Vieläköhän minusta kuoriutuu kenkäsuunnittelijakin – ratsastussaappaat ja mokkasiinit olen jo ommellut. Kaikki ompelemani asut olen kuvannut, mutta niitä on niin paljon, että aiheesta pitäisi kirjoittaa oma blogi.

Vuoden sykähdyttävin hetki

Miettiessäni, mikä voisi olla kuluneen vuoden sykähdyttävin hetki, on hankalaa nimetä vain yhtä. Kyllä sydämeni on läikähtänyt mielihyvästä monta kertaa. Lyhyitä, onnellisia hetkiä on ollut paljon, mutta mainittakoon nyt kuitenkin yksi viimeisimmistä. Kun pienin lapsenlapseni oli meillä kylässä juuri joulun alla joulupuurolla, uskalsin kysyä häneltä: ”Tuletko mummin syliin?”. Tyttö kääntyi selkä minuun päin ja peruutti eteeni. Nostin hänet syliin, ja siinä hän istua napotti niinkuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia. Lapsihan ei ollut ensimmäisen ikävuotensa aikana ollut ihmisten ilmoilla, ja vierasti kaikkia muita kuin perheensä jäseniä. Se oli ensimmäinen kerta, kun sain pitää häntä sylissä, ja ikää hänellä on nyt jo neljä kuukautta yli vuoden.

Uuden vuoden kynnyksellä toivomme tietysti kaikki parempaa kuin edellinen vuosi on ollut. Tänään tuon toiveen toteutuminen tosin näyttää kovin heiveröiseltä, niin kovat ilmaantumisluvut taas lyötiin tiskiin. Itselläni asiat ovat hyvin: olen terve, pää kuhisee ideoita ja vieressä on kassillinen kankaita ompelematta. Puuhaa riittää muutamaksi viikoksi, vaikkei astuisi ollenkaan kotiovesta ulos.

Marja