Vuoden 2019 viimeistä päivää, uudenvuoden aattoa, vietimme kotona ystäväpariskunnan kanssa. Emme todellakaan osanneet silloin aavistaa, että koronavirus tulisi määrittämään tapaamisiamme, menemisiämme ja tekemisiämme maaliskuusta alkaen koko vuoden 2020 ajan.
Alkuvuoden ulkomaan matkoja
Ennenkuin rajat maaliskuun puolivälissä sulkeutuivat ennätimme käydä Thaimaassa ja Arabiemiraateissa golfaamassa.
Caddiet valmiina kierrokselle kanssamme Chiangmai Highlands Golf and Spa Resortissa.
Huhtikuun Italian matka, toukokuun golfmatka Ruotsiin ja elokuun lopulle suunniteltu golfmatka Lontoon liepeille peruuntuivat.
Kesällä ja syksyllä lähialuematkailua
Kesän aikana kävimme päiväristeilyllä Tallinnassa ja Maarianhaminassa sekä teimme kaksi useamman päivän kestänyttä kotimaan kierrosta autolla hotelleissa yöpyen. Tässä ei oikeastaan ollut meille mitään poikkeavaa, olemme toimineet näin joka kesä. Suomen kesä on ihana, säät suosivat tänäkin vuonna.
Uskomattoman hienot turvajärjestelyt koronaa vastaan laivalla (Viking Gabriella)!
Pelasimme kierroksen Rantasalmen golfkentällä. Olimme lähes ainoat pelaajat, ja koronasta muistutti vain tämä ykköstiin luona ollut kukkaistutus.
Viron koronatilanne oli loppukesästä sen verran hyvä, että uskalsimme ilmoittautua mukaan neljän päivän mittaiselle golfmatkalle, joka suuntautui Saarenmaalle. Matka onnistui hyvin. Peli sujui, ja palkintojakin tuli.
Syyskuun lopulla lähdimme autoilemaan kohti pohjoista tarkoituksena ihailla Lapin ruskaa. Reitti valittiin niin, että vältettiin pahimmat koronapesäkkeet. Auton sisään ei virus kumminkaan pääsisi. Suomussalmen ”Hiljainen kansa” oli lisääntynyt, ja osa oli saanut kasvoilleen maskin (katso artikkelikuva). Kaikkiaan ruskakierroksemme kesti kuusi vuorokautta, ja lopuksi pistäydyimme vielä veljeni kesämökillä terassikahveilla.
Lämminhenkinen ruskahuone Sokos Hotel Levissä. Viihtyisä sisustus viehätti minua.
Koronarajoitukset muuttivat suunniteltuja menoja ja juhlia
Helmikuun lopulla olimme vielä päässeet Sellosalin konserttiin, mutta maaliskuulle suunniteltu Kansallisoopperan baletti peruuntui. Koronan toisen aallon myötä ei joulukuussa enää päässyt museoihinkaan. Museokorttia olen kuitenkin käyttänyt tänä vuonna peräti 17 kertaa.
Lastenlapsiani en tavannut kevään aikana lainkaan. Videopuheluita sentään soiteltiin. Siinä meni pääsiäinen ja äitienpäivä kahdestaan kotona. Huomasin juuri, että kahvipaketin parasta ennen päivämäärä jäi jo taakse, kun ei kahvitettavia vieraita käynyt. Kesällä tapasin tyttärieni perheitä muutaman kerran: piknik-retkellä Karhusaaressa sekä pihakahveilla heidän luonaan.
Elokuviin ja teatteriin ei pääse, ja kuntosalitkin on taas suljettu. Onneksi minulla on mahdollisuus käyttää taloyhtiöömme marraskuussa avattua omaa pientä kuntosalia, ja onhan Esport Arena ollut auki koko ajan tiukoin turvajärjestelyin.
Täytin 70 vuotta lokakuun lopussa. Olin haaveillut juhlivani näyttävästi tuota merkkipaalua, mutta suunnitelmista oli luovuttava. Ei voinut matkustaa ulkomaille, eikä kutsua parhaita ystäviään onnittelemaan. Juhlat kuitenkin pidettiin. Varasin juhlatilaksi taloyhtiömme kerhohuoneen, jonne tilasin catering-palvelusta ruuat. Vieraita oli vain kahdeksan henkilöä, kahdesta taloudesta (tyttäreni perheineen), joten pystyin laatimaan istumajärjestyksen turvaetäisyyksiä noudattaen.
Toinen perheistä istutettiin omaan pöytäänsä Halloween-teemaisilla 70-vuotispäivilläni.
Neljännen lapsenlapseni kastejuhla oli marraskuun alussa, eikä sielläkään ollut vauvan perheenjäsenten lisäksi kuin hänen isovanhempansa ja kumminsa puolisoineen.
Kastejuhlassa aikuisilla oli maskipakko. Ostin sitä varten juhlamekkooni sointuvan maskin.
Isänpäivän vietto, pikkujoulut, piparkakkujen leipominen lastenlasten kanssa ja joulupuurotilaisuus läheisten kanssa peruuntuivat tältä vuodelta. Joulua ja uutta vuotta olemme viettäneet ennenkin kahdestaan, ei siis mitään uutta meille.
Leivoin tänä vuonna joulupiparit ilman lastenlapsiani. Joka vuosi meillä on ollut joku omalaatuinen piparkakkukuvio, tänä vuonna se oli itseoikeutetusti koronapipari.
Sisustusta
Kesäkuun 2. päivänä osallistuin median ennakkoretkelle Tuusulan asuntomessualueelle. Kävin messuilla ennakkoretken jälkeen vielä kahtena päivänä, kun Asuntomessut avattiin yleisölle elokuussa. Turvajärjestelyt oli mietitty: sisäänpääsy aikaikkunoittain, turvavälejä kehotettiin pitämään, maskeja oli tarjolla, eikä kohteisiin päässyt isoja massoja kerralla. Lisäksi Asuntomessuihin on päässyt tänä vuonna tutustumaan myös virtuaalisesti.
Milanon huonekalumessuja siirrettiin useampaan otteeseen, viimeinen tieto on, että ne pidettäisiin syyskuussa 2021. Habitare-näyttely siirrettiin myös vuodella eteenpäin. Tukholman huonekalumessuilla kävin tänä vuonna. Kevään 2021 Tukholman huonekalumessut on siirretty vuodella eteenpäin.
Kotona en ole sisustuksellista rymsteeraamista harrastanut. Toukokuussa hankin parvekkeelle useita vihreitä silkkikasveja, sillä aidot olivat osoittautuneet siellä liian haastaviksi hoidettaviksi. Parvekkeen viihtyisyys lisääntyi huomattavasti vihreyden myötä. Yhden keltaisen sisustustyynyn olen ostanut, ja tuore kukkakimppu on ilahduttanut olohuoneen pöydällä joka viikko.
Joulun lähestyessä hellyin myös hankkimaan tonttuoven, kahdeksan Aarikan tonttu-/ pakkashahmoa ja rakentamaan talvikuvaelman olohuoneen ikkunan väliin.
Koska sisustusalan messuja ei ole entiseen tahtiin ollut, ja sisustus muutenkin on jäänyt vähemmälle huomiolle, olen kirjoittanut blogeja loppuvuodesta harvempaan. Yritän edelleen pitää ne sisustuspainotteisina.
Kotoilua ja harrastuksia
Maalis-, huhti- ja toukokuu olivat erikoista aikaa. Ulkona syömässä käymiset loppuivat, ja astianpesukone kävi tiuhemmin kuin koskaan. Reijo kävi kaupassa riskiryhmäläisten kellonaikoina, ja minä laitoin ruokaa. Tutuksi tulleet kotiruoat tuli syötyä moneen kertaan, ja innostuin kokeilemaan myös uusia reseptejä. Uusiksi suosikeikseni muodostuivat sinihomejuustokanapasta ja kermainen kuhakeitto. Parsarisotto oli myös hyvää, kun oli tuoreen parsan aika. Leipäkonetta käytettiin entistä useammin, ja muutenkin tuli leivottua pakastimeen pikkupullia ja kahvikakkuja.
Tein monta italialaista crostata-piirasta erilaisilla hillotäytteillä.
Kun kaksi henkeä viettää tiiviisti aikaa kotosalla, on luonnollista, että tulee myös tarve siivota useammin. Pestiin ikkunoita ja raivattiin komeroita.
Olen katsonut televisiota tänä vuonna ennätyksellisen paljon. Tuttujen suosikkisarjojeni, kuten ”Tanssii tähtien kanssa” ja ”Vain elämää” lisäksi olen katsonut paljon elokuvia, matkaohjelmia ja uutislähetyksiä.
Aloin harrastaa käsitöitä, kun tyttäreni ilmoitti odottavansa vauvaa, ja toivoi minun tekevän tulokkaalle vaunupeiton. Homma riistäytyi käsistä, ja virkatun vauvanpeiton lisäksi kudoin vielä toisenkin peiton, parit junasukat, parit tumput, lapaset ja pipon.
Aina voi oppia uutta. Tällaisia pompuloita en ollut aiemmin virkannut.
Maaliskuussa aloimme käydä päivittäin kävelylenkeillä lähimaastossa ja myös vähän kauempana. Mökkihöperöksihän sitä muuten olisi tullut.
Varjot maaliskuisella päiväkävelyllä.
Toukokuun alussa oli jo niin lämmintä, että pystyimme käynnistämään golfkauden kotimaassa. Pelasimme syyskuun loppuun asti keskimäärin kolme kertaa viikossa, joten askeleita kertyi ihan kiitettävästi edellisiin vuosiin verrattuna. Koronavuoden hyviin puoliin lukeutuuukin se, että kävelylenkkien ja golfin parissa on tullut käveltyä reilut tuhat kilometriä, melkein Suomen päälaelta Helsinkiin. Kengäthän siinä kuluivat puhki, joten parit uudet kengät olen joutunut ostamaan.
Taloudellisesti vuosi oli hyvä, sillä tulopuoli säilyi ennallaan. Eläke tuli säännöllisesti tilille. Ruokamenot pienenivät eikä ulkomaanmatkoihin mennyt niin paljon rahaa kuin aikaisimpina vuosina. Kun olen pitänyt sosiaalista etäisyyttä, ei ole tarvinnut käyttää aikaa eikä rahaa meikkaamiseen. Siellä nyt kuivuvat kilpaa ripsiväri ja huulipuna meikkipussissa.
Nyt vain odottelemme koronarokotetta ja rajoitusten purkamista. Käsiä osaan pestä ja desinfioida, turvavälejä pitää yllä, yskiä ja aivastaa hihaan sekä käyttää maskia tarvittaessa edelleenkin. Muita rajoituksia en jää kaipaamaan. Kovasti tekee jo mieli liikkua vapaammin, tavata ja halata lastenlapsia ja ystäviä sekä nähdä maailmaa.
Marja