VIISI KERTAA KOTINI RAKKAIMMAT

Sateisempina kesäpäivinä on ollut aikaa selailla vanhoja sisustuslehtiä. Sain niistä idean pohtia, mitkä viisi huonekalua tai esinettä olisivat omassa kodissani ne sisustamisen kulmakivet, joista en ihan lähiaikoina ole luopumassa. Tässä minun kotini rakkaimmat.

Ruokapöytä

Ihan ensimmäiseksi on mainittava avokeittiömme ruokailutilassa sijaitseva ruokapöytä. Se on palvellut jo 28 vuotta, enkä ole siihen vieläkään kyllästynyt. Pöytä täyttää hyvän huonekalun kaikki kriteerit: on laadukas, kestävä, toimiva sekä muotoilultaan ajaton ja kaunis. Muuttaessamme nykyiseen asuntoomme saimme tuta, kuinka painava pöytä on. Ehkä siinä piilee sen kestävyyden salaisuus. Kansi on kiiltävällä valkoisella maalilla maalattu, ja siinä on kaksi jatkopalaa. Täyteen mittaansa jatkettuna pöydän ääreen mahtuu ruokailemaan kymmenen henkilöä. Pöydän jalat ovat pyökkiä. Pöydän kansikehikon ja jalkojen liitoskohdat ovat erityisen kauniit, joskaan eivät näy pöytäliinan alta.

Lasikantiset lamppupöydät

Kun muutimme Reijon ja lasteni kanssa yhteiseen kotiin, koko sisustus muuttui melko radikaalisti. Silloin hankimme mm. olohuoneeseen kaiken uutena. Uusien huonekalujen joukossa olivat kaksi pientä lasikantista lamppupöytää, joita tosin olemme käyttäneet sohvan molemmin puolin ihan muussa käytössä kuin lamppupöytinä. Pöydät ovat yhtä vanhat kuin edellä mainitsemani ruokapöytäkin, ja ihan yhtä hyvin säilyneet. Yksinkertaisuudessaan ne ovat sopineet niin valkoisen nahkakaluston kuin nykyisen vaaleanharmaan sohvakalustonkin seuraan. Kun meidät vuonna 1992 vihittiin avioliittoon kotonamme, pöydät olivat olennainen osa alttarikalustusta. Muistoja näihin pöytiin siis myös liittyy. Suunnitelmissa on hankkia kauniit pöytävalaisimet sohvan molemmin puolin, mutta vielä ne oikeanlaiset eivät ole löytyneet. Aivan varmasti pöydät tulevat joskus toimimaan lamppupöytinä.

Jack Vettrianon julistetaulu

Vuonna 2004 kevättalvella katselin televisiosta Inno-nimistä sisustusohjelmaa. Eräässä jaksossa Marko Paananen valitsi asiakkaan olohuoneeseen Seven Artista julistetaulun, johon rakastuin ensi silmäyksellä. Ilmoitin silloin Reijolle, että tuo taulu pitää saada myös meille. Siinä on ihan täydelliset värit ja taiteilijan tyyli miellyttää minua kovasti. Meni muutama vuosi ennen kuin taulu meille hankittiin, mutta edelleen pidän siitä, eikä tulisi mieleenikään siitä luopua. Se onkin saanut kunniapaikan nykyisessä olohuoneessamme. Voisi luulla, että taulun merkitys sisustusesineenä ei ole kovin suuri, sillä miten on sen toiminnallisuuden laita. Minulle tällä taululla on myös toiminto, se nimittäin antaa väriä maalarinvalkoiseen seinään.

Muurame kampauspöytä

Muuramen kampauspöytä oli ensimmäinen hankkimani Muurame-kaluste, ja rakkaus siihen on kestänyt jo 32 vuotta. Käyttötarkoitus on matkan varrella muuttunut muutaman kerran, mutta juuri muuntautuvuutensa vuoksi tämä huonekalu onkin niin ajaton. Tyyli on yksinkertaisen elegantti ja linjakas, ja tosiaan, se oli aluksi kampauspöytänä, sitten yöpöytänä, ja nyt työpöytänä. Kenties se joskus vielä päätyy takaisin kampauspöydäksi, en yhtään ihmettelisi.

AJ pöytävalaisin

Tämä valaisin on ollut minulla vasta neljä vuotta, mutta se oli toivelistallani sitä ennen seitsemän vuotta. Se riittänee todistamaan, että mistään hetken mielijohteen hankinnasta ei ole ollut kyse. Valaisimen muotokieli vain on niin tavattoman kaunis! Ja kyllähän design-klassikko myös toimii, antaa hyvin valoa juuri sinne, missä sitä tarvitaan, meillä työpöydälle.

Kolme pöytää, yksi taulu ja yksi valaisin – siinä minun viisi rakkainta sisustusesinettäni. Kaikilla on sekä toiminnollinen että esteettinen funktio. Mitkä viisi esinettä ovat sinun kotisi tärkeimmät, sellaiset, joista et haluaisi luopua?

Marja