Me Naiset -lehti julkaisi tammikuun viimeisenä päivänä jutun urapolustani. Elisa Helenius haastatteli minua artikkelia varten, mutta jutustelustamme läheskään kaikki ei mahtunut mukaan lehteen. Ammatinvalinta ei ole ollut minulle helppoa missään iässä. Aika monta mutkaa oli matkassa ennen kuin aloin tehdä töitä sisustussuunnittelijana. Tässä kirjoituksessa kerron muutamista etapeista matkallani sisustussuunnittelijaksi, sellaisista, mitkä eivät lehden juttuun mahtuneet.
Lapsuuden leikit kertovat jotain taipumuksista
Alle kouluikäisenä leikkini olivat tyypillisiä 1950-luvun pikkutytön leikkejä. Yhtenä niistä oli nukkekoti, jonka isäni oli rakentanut. Yhdessä isän kanssa siihen valmistettiin huonekaluja tulitikku- ja tupakka-askeista päällystämällä niitä huonekalukankailla ja muilla sopivilla sisustusmateriaaleilla.
Pääsin lastentarhaan puolipäiväiseksi, kun olin esikouluikäinen. Laulaa en osannut, mutta olin kuulemma tarhan paras piirtäjä.
Kansakouluikäisenä piirtelin kesämökin hiekkarantaan huoneita pikkunukeille ja mäntypistiäisen toukille. Mökkinaapurin poika näki nuo leikit, ja sanoi myöhemmin kulkiessamme yliopistolle yhtä matkaa, että Ateneumissahan minun pitäisi opiskella.
Oppikoululaisen ammattihaaveita
Kun aloitin oppikoulun ajattelin vielä, että minusta joskus tulisi opettaja. Tultuani murrosikään nuo haaveet vaihtuivat aluksi arkkitehdin, sittemmin sisustusarkkitehdin ammattiin. Valitsin lukiossa matematiikkalinjan, jotta saisin mahdollisimman monipuolisen koulusivistyksen. Tein läksyt nopeasti ja jäljelle jääneellä ajalla piirsin ruutupaperille pienen kaupungin asemakaavaa. Piirros täytti levitettynä huoneeni koko lattiapinta-alan. Nyt harmittaa, etten ole sitä säästänyt. Piirsin myös kalusteita asuntojen pohjapiirustuksiin. Opin tällä tavalla mittasuhteiden hahmottamista ja pohjapiirustusten lukemista. Äitini mielestä töhertelyni viittasivat “konttorirotan” työtehtäviin.
Kiinnostus vieraisiin kieliin johti opiskelemaan kieliä
Muistan hyvin, kun isäni nousi ruokapöydästä, ja sanoi: “Kiitos, merci beaucoup.” “Isä, isä! Osaatko sinä ranskaa? Opeta minullekin!”, olin sanonut. En ollut vielä silloin koulussa, mutta olin juuri oppinut lukemaan. Isä opetti minulle ruotsiksi, saksaksi, englanniksi ja ranskaksi yksinkertaisia sanoja ja sanontoja, jotka opin muistamaan ja lausumaan hämmästyttävän helposti. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin ruotsista, pitkästä englannista ja lyhyestä saksasta laudaturit.
Vanhemmat toivoivat tyttärelleen hyväpalkkaista akateemista uraa, eivätkä kannustaneet sisustusarkkitehdin opintoihin. Äitini toivoi minusta hammaslääkäriä, isäni mielestä minun tuli hankkia yliopistokoulutus vieraiden kielten parista.
Opiskelin Leningradin valtionyliopistossa venäjää stipendin turvin lukuvuonna 1975-1976.
Työtä vieraiden kielten parissa
Valmistuin Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi. Työskentelin valmistuttuani aluksi kielten opettajana. Sen jälkeen ennätin toimia liike-elämän palveluksessa monipuolisissa tehtävissä kolmenkymmenen vuoden ajan.
Englannin ja ruotsin kielen opettaja peruskoulun yläasteella 1977-1979.
Työtehtäviini idänkaupan parissa kuului yli kymmenen vuoden ajan messutapahtumien järjestäminen, jolloin sain suunnitella messuosastojen kalustuksen, valita värit ja somisteet. Opin silloin projektinhallintaa, markkinointia ja ammattimaista sisustussuunnitelmien piirtämistä. Kun työssä vaadittiin myös hyvää kielitaitoa, sain käyttää kaikkia vahvuuksiani. Minua harmitti kovasti, kun minut irtisanottiin tehtävistä, joita silloin pidin unelmatyönäni.
Töissä Metso Automation Projects Oy:ssä juuri ennen kuin minut irtisanottiin.
Kesällä 2005 pelasin paljon golfia miettien, miten työllistyä uudelleen. Kerran pelikaverinani oli silloinen sosiaali- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre, jolle kerroin olevani työtön 54-vuotias. Muistan hyvin, kun hän huudahti: “Mitä haaskausta, nainen parhaassa iässä!”
Tässä pelaan golfia Teneriffalla.
Kaupallisia opintoja
Aloitin opiskelun Helsingin kauppakorkeakoulun avoimessa yliopistossa keväällä 2006. Suoritin kahden vuoden aikana sivuopintokokonaisuuden aineesta “Organisaatiot ja johtaminen”. Silloin ajattelin, että olisi varmaan alunperin pitänyt mennä kauppakorkeakouluun opiskelemaan kieliä yliopiston sijaan. Hengitin onnellisena opinahjon ilmapiiriä ja olin tyytyväinen, että olin saanut tämän mahdollisuuden, vaikka vähän myöhäänkin.
Sisustusalan opiskelu alkaa
Ihan harrastuspohjalta hakeuduin Espoon työväenopiston kurssille keväällä 2008. Innostuin sisustussuunnittelusta niin, että kurssin opettajan mielestä portfoliostani tuli hienoin, minkä kukaan koskaan sillä kurssilla oli tehnyt.
Ote portfoliostani, jonka työstin työväenopiston sisustussuunnittelukurssilla.
Vuotta myöhemmin opiskelin lisää sisustussuunnittelua Helsingin seudun kesäyliopistossa. Jälleen minua rohkaistiin siirtymään kokonaan alalle, ja sain suosituksen hakea opiskelemaan AJK-Jatkokoulutukseen.
Kun minut irtisanottiin toisen kerran keväällä 2010, olln 59-vuotias. Ehkä en enää nainen “parhaassa iässä”, mutta työkykyinen, -haluinen ja terve. Ei tullut mieleenkään, että jäisin eläkkeelle ennen virallista eläkeikää, jos edes silloinkaan. Suomen hallituskin patisti jatkamaan työuria.
Syksyllä 2010 aloitin opiskelun 14 kuukauden pituisessa sisustusalan koulutuksessa. Olin aloittaessani todennäköisesti koulun vanhin opiskelija kautta aikain. Valmistuin AJK-Jatkokoulutuksen sisustuskurssilta marraskuussa 2011 juuri täytettyäni 61 vuotta.
Keväällä 2012 minulle tarjoutui mahdollisuus suorittaa yrittäjän ammattitutkinto työvoimakoulutuksena. Kurssin aikana syntyi tulevan yritykseni nimi, ja laadin siellä yritykselleni liiketoimintasuunnitelman. Samanaikaisesti tein jo töitä sisustussuunnittelijana. Päivät olivat pitkiä ja rankkoja, mutta antoisia. Näin sen vain piti mennä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Sisustussuunnittelijan työt alkavat
Olin todella innoissani ensimmäisestä keikastani, sillä se oli pienen toimiston kalustus- ja värisuunnitelma. Tutustuin yrityksen taustatietoihin huolellisesti ennen kuin menin tapaamaan toimitusjohtajaa. Oli ihanaa huomata, että kemiamme kohtasivat siinä jutellessamme. Se teki suunnitelman teosta mieluista ja hauskaa. Ensimmäinen laskutettava sisustussuunnitelmani poiki minulle pian uuden keikan, ja useita projekteja sen jälkeenkin.
Suunnittelemani toimisto Helsingin Salmisaaressa.
Cocovisio syntyy
Kun perustin Cocovision, sukulaisten, ystävien ja tuttavien suhtautuminen yrittäjyyteeni sisustussuunnittelijana oli kaksijakoista. Toiset eivät uskoneet minun sillä mitään tienaavan, toiset ihailivat rohkeuttani ryhtyä moiseen. Isäni ja veljeni eivät kuuluneet kannustajien joukkoon, äitini olisi varmaan minuun uskonutkin, mutta hän oli jo kuollut.
Parasta sisustussuunnittelijana ja yrittäjänä
Olen saanut tehdä työtä rakastamieni asioiden parissa. Onhan se ihan sikasiistiä, kun voi tehdä harrastuksesta työn, ja saada siitä palkkaa. Parasta on kuitenkin se tunne, kun näkee tyytyväisen asiakkaan ja toteutuneen suunnitelman juuri sellaisena kuin itse on sen paperilla esittänyt. Tiedän olevani unelma-ammatissani, kun päivät tuntuvat liian lyhyiltä eikä malttaisi mennä nukkumaan. Onnistumiset ja positiivinen palaute asiakkailta kertovat, että on tehnyt asiat oikein.
Nykyään eläkeläisenä suunnittelen vain itselleni. Tässä työn alla keittiösuunnitelma.
Elämä ei ole ennustettavissa
Luulin ehtiväni tehdä töitä sisustussuunnittelijana vuosikausia. Jatkaahan Eero Aarniokin luovaa työtään, vaikka on jo aikaa sitten täyttänyt 80 vuotta. Laulajat, näyttelijät ja taiteilijat yleensäkin jatkavat työntekoa niin kauan kuin henki pihisee ja terveyttä piisaa.
Sisustussuunnittelijan työn fyysinen puoli alkoi tuottaa minulle tuskaa. En ole enää ketterä kyykistelemään enkä kiipeämään tikkaille tai portaita. Materiaalinäytteiden roudaaminen alkoi tuntua rasittavalta. Asiakasvirtakaan ei enää kasvanut toivotulla tavalla. Taloudellisia huolia ei enää ollut, kun olin saanut vanhempieni kuoltua perintöä. Muutto pienempään asuntoon merkitsi työhuoneesta luopumista. Kaikki nämä seikat yhdessä johtivat siihen, että oli koittanut aika lopettaa työnteko.
Käyn edelleen sisustusalan messuilla. Kuva on Milanon huonekalumessuilta vuodelta 2014.
Vietän nykyään tyypillistä kiireisen eläkeläisen elämää. Seuraan lastenlasteni kasvamista, käyn kulttuuririennoissa ja messuilla, bloggaan, matkustelen ja pelaan golfia. Opiskelen työväenopistossa italian kieltä, nyt jo viidettä vuotta. On ihanaa, kun voi lukea italialaisia sisustuslehtiä alkukielellä. Kaksitoistavuotiaana julistin, että jonain päivänä olen kuin laulun Tom Billibi, joka taitaa kymmentä kieltä. Ei taida ihan onnistua enää, mutta onhan kahdeksan kieltäkin ihan hyvä saavutus. Aivan niinkuin 40 vuoden työura ja kolmessa erilaisessa ammatissa viidellätoista eri ammattinimikkeellä toimiminenkin.
Marja