Vuoden pimein ajanjakso alkaa päivästä, jolloin kellot siirretään talviaikaan. Silloin elämässäni alkaa jo perinteeksi muodostunut teemavierailujen kavalkadi, johon kuuluvat kodin koristelu ja kattaukset vaihtuvien teemojen mukaan. Aina vuoden vaihteeseen asti tasaisin välein tapahtuva piensisustuksen päivittäminen on mukavaa tekemistä ja saa unohtamaan arjen harmauden.
Älä siis anna marraskuun masentaa. Jaksota loppuvuosi erilaisin piristävin tapahtumin. Meillä marras- ja joulukuu kuluvat kuin siivillä seuraavin perintein, joihin liittyy myös pienimuotoista kodin laittoa.
Halloween
Halloweenin vietto sai alkunsa tyttäreni hääleikistä kesällä 2004. Leikissä morsiusparin läheisimmille arvottiin erilaisia tehtäviä jokaiselle vuoden kahdelletoista kuukaudelle. Omalle kohdalleni osui tehtävä: “Kutsu hääpari päivälliselle marraskuussa”. Jo samana vuonna pyhäinpäivän viikonloppuna valmistin ensimmäisen kerran päivällisen Halloween-teemalla. Molemmat tyttäreni puolisoineen saivat kutsun. Juhlat venyivät pitkälle aamuyöhön seurapelien merkeissä. Sama kaava toistui kolmena vuotena peräkkäin. Sittemmin Halloween-aterian luonne on muuttunut lastenlasten syntymien myötä. Myöhään jatkuneet seurapelit ovat jääneet pois, ja ruokailu on aikaistettu Halloween-lounaaksi. Tänä vuonna mentiin aika tavallisella kotiruoalla, jotta pienimmätkin lapset voisivat syödä samoja ruokalajeja kuin aikuisetkin. Ruokalajeille voi keksiä kivoja nimiä, kuten “kummituksen lihamöykyt” ja “lepakon siivet”. Läppärini tiedostoista löysin tällaisen menun vuodelta 2008:
Kodin koristelu teeman mukaan on aina yhtä hauskaa. Kattauksessa on mustaa ja oranssia lautasliinoissa, serpentiineissä ja tuikkukyntteliköissä. Kauden kukat valitsen myös teemaväreissä, tänä vuonna vuorossa oli runsaskukkainen tulilatva.
Halloween-koristeina käyttämäni muoviset hämähäkit saattoivat aluksi säpsäyttää, jos ei tiennyt niiden piilopaikkoja. Lasten ensimmäinen leikki olikin löytää nuo eri puolille kotia sijoitetut ötökät. Kun kaikki hämähäkit oli paikannettu, ne otettiin mukaan leikkeihin, eivätkä ne enää inhottaneet ketään. Musta kumilepakko roikkui uhkaavasti lattiavalaisimesta sohvalla istujan pään yläpuolella. Hauskaa oli kuten aina.
Isänpäivä
Oma isäni poistui tästä maailmasta jo viisi vuotta sitten, eikä isoisääkään ole ollut elämässäni enää vuosikymmeniin. Niinpä isänpäivän vietto on muuttanut luonnettaan radikaalisti. Aikuiset tyttäreni menevät perheineen oman isänsä luo, ja Reijo menee ravintolalounaalle omien aikuisten poikiensa kanssa. Minulla on silloin vapaapäivä ruoanlaitosta, eikä kodin piensisustuksessa tapahdu mitään merkittävää. Ellen ole vienyt kynttilöitä vanhempieni haudalle pyhäinpäivänä, teen sen yleensä isänpäivän viikonloppuna.
Pikkujoulu
Marraskuun lähestyessä loppuaan kynttilöiden ja tuikkujen määrä kotonamme lisääntyy. Näihin aikoihin lastenlapset tulevat meille piparkakkuja leipomaan ja saavat kotiin lähtiessään mukaansa paitsi leipomansa piparit myös mummin heille hankkimat joulukalenterit. Mummillakin on oma joulukalenteri, mustavalkoinen talo, jonka luukuista löytyy kullekin päivälle jotain mukavaa, pääasiassa suklaakonvehteja.
Itsenäisyyspäivä
Itsenäisyyspäivää vietän asianmukaisin menoin, yleensä Reijon kanssa kahdestaan kotona. Viimeistään joulukuun kuudentena kannetaan kaikki ikkunakyntteliköt kellarista, ja ne saavatkin olla paikoillaan aina kynttilänpäivään, helmikuun yhdeksänteen, asti. Juhlapäivän kukkakimppu koostuu pääosin valkoisista kukista. Illalla nautimme kuohuvaa ja katsomme televisiosta linnan juhlia. Ihailen kauniita iltapukuja daamien yllä ja mietin, millaisessa puvussa itse olisin juhlaan mennyt, jos olisin kutsun saanut.
Joulupuuro
Perinteisiimme on kuulunut joulupuurotilaisuus aina siitä asti, kun tyttäreni muuttivat pois kotoa. Sitä vietetään muutama päivä tai jopa viikko ennen joulua samalla perusjoukolla kuin Halloweeniakin. Syödään joulupuuroa ja jännitetään, kuka saa mantelin. Tarjolla on myös glögiä, piparkakkuja ja joulutorttuja.
Pöydän kattaus on varsin jouluinen, punaista ja valkoista. Lasten iloksi tuodaan valoja vilkkuva joulukylä olohuoneeseen. Lastenlapsille hankkimamme joululahjat sujautetaan vaivihkaa vanhempien mukaan. Kynttilät ja tuikut luovat tunnelmallista valoa ja kodissa tuoksuu joululle.
Joulu
Joulu on tietenkin juhlista jaloin, ja sen viettoon panostetaan eniten. Tuomaanpäivänä kannetaan joulukuusi sisään – tai tänä vuonna lasitetulle parvekkeelle, koska tilaa on uudessa kodissamme niukasti. Meillä on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut muovikuusi, joka ei neulasia tiputa. Nyt, kun kuusi joutuu parvekkeelle, ei sillä tuoksuttomuudellakaan ole enää niin väliä. Joulukuusen koristeita on joskus ollut paljon, eri tyyppisiä ja eri värisiä. Jo useamman viimeisen vuoden ajan olen koristellut kuusen maltillisemmin ledikynttilöin sekä hopeisin ja valkoisin palloin. Tähti pitää tietenkin olla, mutta hopeanauhojakaan en enää välitä laittaa. Joulukuusi on osa kausisisustusta aina siihen asti, kunnes “paha Nuutti” vie sen pois tammikuun kolmantenatoista päivänä.
Jouluksi koti koristellaan muutamalla tonttuhahmolla ja joulukukkasilla. Vaikka pidänkin eniten valkoisista kukista, hankin jouluksi aina myös punaisen joulutähden. Joulupöydän kattaus noudattelee pitkälti samoja linjoja kuin joulupuurotilaisuudessakin. Lautaset ovat valkoista posliinia kultaisin reunuksin, ja ruokailuvälineiksi otan perintöhopeat esiin. Millä porukalla ja missä joulua vietämme, vaihtelee. Tänä vuonna vietämme todennäköisesti rauhallisen joulun kotona kahdestaan. Juuri ennen joulun pyhiä piipahdamme kuitenkin Tallinnassa joulutoria ihmettelemässä ja hemmottelemme itseämme yöpymällä hotellissa.
Vuosi päättyy uudenvuoden aattona
Vuoden viimeisen päivän perinteisiin kuuluu juhlava kattaus, hyvä ruoka ja juoma sekä ilotulituksen seuraaminen tavalla tai toisella. Tontut korjataan pois, ja joulun punaisten kattausvälineiden tilalle tulee hopeaa, mustaa, ehkä myös tummansinistä. Vähän vaihdellen eri vuosina vietämme uudenvuoden aattoa kylässä hyvien ystäviemme luona, tai kutsumme ystävät meille kylään. Olemme me muutaman kerran olleet ulkomaillakin uutta vuotta vastaanottamassa. Niin tai näin, päivät alkavat pidentyä tämän juhlan mentyä, ja maahan mahdollisesti satanut lumi valaisee kummasti. Olemme tammikuussa jo hyvää kyytiä matkalla kevääseen ja valoon.
Marja