Alvar Aallon syntymästä tuli helmikuussa kuluneeksi 120 vuotta, ja juhlavuoden kunniaksi hänen tuotantoaan esitellään tavallista laajemmin ympäri Suomea. Kävin tutustumassa Alvar Aallon kotimuseoon Helsingin Munkkiniemessä toukokuun alussa, ja siitä jo kirjoitinkin tänne alvaraallonkotona. Silloin sain myös idean varata ajan opastetulle kierrokselle Noormarkussa sijaitsevaan Villa Maireaan. Ajoitus osuisi nappiin samalle reissulle, kun olin suunnitellut meneväni Porin asuntomessuille, sillä Villa Mairea sijaitsee vain 15 kilometrin päässä Porista.
Villa Mairea on Alvar Aallon vuosina 1938-1939 suunnittelema talo ystävilleen Maire ja Harry Gullichsenille edustuskodiksi ja lapsiperheen asunnoksi. Sisustuksesta on vastannut Aino Aalto. Talo on nykyään Ahlströmin suvun (Maire Gullichsen oli omaa sukua Ahlström) hallinnassa yksityiskotina, jossa suvun jäsenet viettävät vapaa-aikaansa. Erikseen varattavilla opastetuilla kierroksilla on mahdollisuus tutustua talon alakertaan, ja tämä mahdollisuus suodaan noin 4000:lle hengelle vuosittain. Koska talo on yksityiskäytössä, sisällä ei ole lupa ottaa valokuvia. Kierroksen jälkeen saa kuitenkin vapaasti kierrellä puutarhassa, ja ottaa kuvia talosta ja puutarhasta. Siksi olen ottanut kaikki tämän blogin kuvat Villa Mairean ulkopuolelta.
Taloon johtavat kivistä muotoillut portaat. Sisäänkäyntiä reunustaa kapeista puunrungoista rakennettu pylväikkö, ja yläpuolella on näyttävä, kaareva katos.
Kaikki laukut ja elektroniset laitteet pitää jättää eteisen naulakkoon kierroksen ajaksi, ja kenkien suojaksi on tarjolla siniset muovipussukat tai vaihtoehtoisesti voi riisua kengät ja käyttää talon tarjoamia virkattuja söpöjä tossuja. Kierros alkaa ala-aulasta, jossa etualalla on valoisa ja avara oleskelutila takkoineen. Puunrunkoja muistuttava pylväikkö reunustaa yläkertaan johtavia portaita. Yläkerrassa sijaitsee kaikkiaan kahdeksan makuuhuonetta. Talon asukkaiden ja vieraiden makuuhuoneiden ohella yläkerrassa on toiminut lasten leikkihuone, joka on aikoinaan ollut hyvin edistyksellinen sikäli, että siellä oli lapsille puolapuut, voimistelurenkaat, pöytä askartelua ja piirtämistä varten, sekä piano. Todellakin, leikkihuoneen äänieristys oli niin hyvä, että vaikka lapset pimputtelivat yläkerrassa pianoa, ei alakertaan kuulunut mitään, ja siellä saattoi samanaikaisesti pitää vaikka edustustilaisuutta.
Talon toisesta päädystä on kulku matalien puiden reunustamaa polkua pitkin kiviaidan suojaamaan puutarhaan.
Olohuoneesta kuljetaan suureen kirjastohuoneeseen, jonka seinät eivät alunperin ulottuneet kattoon asti, mutta tila on jossain vaiheessa ollut myös täysin äänieristetty. Siellä on jopa pidetty neuvotteluja suuren pöydän ääressä, jossa on kiiltäväksi lakattu kastanjapuupinta. Muina kalusteina huoneessa ovat seiniä kiertävät kirjahyllyt, shakkipelipöytä tuoleineen, ja istuinryhmä suurine sohvineen.
Julkisivun puuverhoiltua osaa. Oikealla kirjastohuoneen ikkunat.
Eteisen yläaulassa, olohuoneessa ja sen takana avautuvassa musiikkihuoneessa on paljon taidetta. Maire Gullichsen lahjoitti lähes koko kotimaisen taiteen kokoelmansa Porin kaupungille sillä edellytyksellä, että Poriin perustetaan taidemuseo. Ja taidemuseohan perustettiin. Yksi Helene Schjerfbeckin taulu on kuitenkin jäänyt Villa Maireaan. Muutoin Villa Mairean taide on ulkomaista nykytaidetta, esimerkiksi useita Pablo Picasson grafiikkateoksia. Ne taulut, jotka eivät ole seinille mahtuneet, on säilötty kirjastohuoneen ympärille rakennettuihin lokerikkoihin. Hieno oivallus säilytystilaksi, ne ovat varsinaisia salalokeroita. Suoraan edessämme, takan vieressä olevalla seinällä on Villa Mairean tärkein taulu, Keltainen kitara. Sen on maalannut Juan Gris. Tarina kertoo, että ostaakseen tuon taulun Maire Gullichsen oli joutunut myymään kokonaisen maatilan. Niinpä tulikin tavaksi sanoa, että Maire myi maatilan ja osti porsaan (ruotsin kielessä gris = porsas). Tuohon aikaan ei juuri ymmärretty modernia abstraktia taidetta niinkuin visionääri Maire Gullichsen sen näki.
Villa Maireassa näkee useita Alvar ja Aino Aallon suunnittelemia huonekaluklassikkoja. Niistä suurinta osaa myydän edelleen Artekissa. Sisustus on hyvin luonnonmukainen sisältäen paljon puuta, rottinkia ja maanläheisiä sävyjä.
Musiikkihuoneessa huomio kiintyy ensiksikin erikoiseen flyygeliin. Sen kannen Poul Henningsen suunnitteli sellaiseksi, ettei sen päälle voisi laittaa kynttilänjalkoja, kukkamaljakoita tai muita koriste-esineitä. Myös flyygelin neljä kromattua kaarevaa jalkaa ovat näyttävät. Toimiva soitin on rakennettu metallista, lasista ja nahasta, ja sen koneistoa voi ihailla kannen läpi silloinkin, kun kansi on suljettuna. Samankaltaisia flyygeleitä on maailmassa vain kolme kappaletta, ne muut kaksi ovat esillä toinen Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa, ja toinen Copenhagen Design Housessa Kööpenhaminassa. Musiikkihuonetta kiertävät kauttaaltaan matalat, mutta leveät kukka-altaat, jotka ovat täynnä viherkasveja. Kukka-altaat ovat Aino Aallon ideoimat.
Maire Gullichsenin lempihuone alakerrassa oli talvipuutarha. Lattia on liuskekiveä ja kaksi seinää ovat lattiasta kattoon ulottuvaa pieniruutuista lasia. Näin tila saatiin yhdistymään ympäröivään luontoon. Talvipuutarhan kulmasta haukkaavat palasen portaat, jotka johtavat Maire Gullichsenin ateljeehen. Opas kertoi, että sinne ei aluksi muilla kuin Mairella itsellään ollut asiaa ilman ajanvarausta. Niinpä siellä ei juuri kukaan käynytkään. Sittemmin, kun sinne olisi ollut vapaa pääsy, ei edes Harry Gullichsen halunnut käydä siellä.
Talvipuutarhan lasiseinää ulkoapäin kuvattuna.
Talvipuutarhasta ja olohuoneesta on suora näkymä Villa Mairean puutarhaan. Itse asiassa olohuoneen ikkunat ovat oikeastaan lasiliukuovet, jotka on mahdollista vetää sivuun takan taakse. Näin voitiin yhdistää puutarha osaksi sisätiloja. Suomen sääolot tuntien, lasiliukuovia ei juuri kannattanut kokonaan avata, sillä mäntykankaisella kukkulalla on todella paljon hyttysiä. Niinpä nuo lasiliukuovet ovat olleet auki 80 vuoden aikana vain neljä kertaa.
Olohuoneen lasiliukuovet ulkoapäin kuvattuna.
Puutarhassa oleva uima-allas on Alvar Aallon suunnittelema. Siinä ei ole suoria kulmia, ja sen pohja on myös kumpuileva, joten altaan syvyys vaihtelee kuin aidossa metsälammessa. Sauna on erillisessä turvekattoisessa tummassa rakennuksessa. Saunan vieressä on liuskekivetty patio, jossa on kivitakka. Takan reunasta johtavat kiviportaat yläkertaan kattoterassille. Puutarhassa on jonkin verran kukkia ja pensaita. Puutarhan suunnittelusta on vastannut ulkopuolinen puutarhuri.
Jatkamme vielä hiukan kierrostamme sisätiloissa, Yläaulan toisessa päässä on ruokasali, jonka kalustuksen on suunnitellut Aino Aalto. Hänen kädenjälkensä käytännöllisyys näkyy jokaisessa yksityiskohdassa. Huoneen sivuseinää vasten oleva astiahyllykkö on yläosastaan lasiovellinen, jotta kauniit astiat ovat joka päivä arjessa läsnä. Tämähän on Artekin johtoajatus. Astioiden joukossa on myös Maire Gullichsenin suunnittelemat valkoiset maitokannut, sillä Maire halusi, että maidon jättämät jäljet eivät kannussa näkyisi. Muutoin joukossa on myös paljon italialaista lasiesineistöä. Hyllykössä on ulosvedettävät tarjoilutasot astioiden järjestämistä varten. Sivupöytänä toimii klaffipöytä. Ruokailuhuoneessa on ikuistettuna sekä Mairen että Harryn hahmot. Niissä Mairea esittävät puutarhahanskat, ja Harrya puolestaan tukevat puunrungot.
Ruokasalin takana on tarjoilukeittiö ja ruoanvalmistuskeittiö sekä palvelushenkilökunnan asuintilat. Niitä emme kierroksella päässeet katsomaan. Opas kertoi keittiössä olevan erikoisen sisään käveltävän jääkaapin, joka on alkuperäinen ja edelleen käytössä. Siitä näimme valokuvan. Kaappi on tuotu Villa Maireaan aina Amerikasta asti.
Ruokasalin oven edessä yläaulassa oleva pyöreä kuparinen maljamainen esine herättää aina vierailijoissa kysymyksiä. Opas kertoi sen olevan peräisin Fazerin tehtailta, missä sitä on käytetty ranskalaisten pastillien kiillotukseen. Villa Maireassa se on lähinnä vain koriste-esine. Tosin muutaman kerran joku lapsista on mennyt sen sisään toisen pyörittäessä maljaa kuin karusellia. Se on toiminut myös lasten piilopaikkana, ja muutaman kerran suuremmissa juhlissa boolimaljanakin.
Alakerran yhtenäinen avoin tila on 250 m2, ja kaikkiaan talossa on 800 m2. Alvar Aalto sai aikoinaan vapaat kädet suunnitella hienon talon, jossa ihminen, luonto ja taide sulautuvat yhteen. Rakennus on tasakattoinen ja monimuotoinen. Sen valkoiseksi rapatut seinät yhdistyvät kauniisti puuverhoiltuihin osiin. Sisätiloissa on käytetty paljon puupylväitä. Nekin on tarkkaan suunniteltu niin, että ne mahdollisimman hyvin sulautuisivat ympäröivän luonnon männynrunkoihin. Sitä varten Villa Maireaan tuotiin erityistä puulajia Pohjois-Amerikasta asti, tuossa puulajissa kun oli juuri oikea sävy. Japanilainen kulttuuri on myös innoittanut Alvar Aaltoa. Se näkyy mm. lasiliukuseinänä puutarhaan ja bambun käytössä. Villa Mairea on 1900-luvun arkkitehtuurin huipputeos, jossa kannatti vierailla.
Marja