Pystyimme muuttamaan uuteen kotiimme ilman remonttihuolia. Vuonna 2010 valmistunut kerrostaloasunto oli ollut vain yhdellä omistajalla, joka oli kohdellut sitä hellästi. Kaikki pinnat ovat siistejä. Seinät ja katto on maalattu neutraalilla maalarinvalkoisella ja lattioissa on luonnollisen värinen tammisauvaparketti.
Kiintokalusteet
Koko huoneistossa on siis hyvät raamit sisustaa viihtyisää kotia laadukkain kalustein ja materiaalein. Kiintokalusteissa oli kuitenkin pihistetty, sillä niissä oli halpojen massakalusteiden leima. Pidän modernista, vähäeleisestä tyylistä, jossa skandinaavinen vaaleus ja pehmeys sekoittuu italialaisen muotoilun eleganssiin. Uuden kotimme keittiön kaapisto ja työtaso ovat kaukana tästä.
Kokonaisuutena keittiö ei ole kovin paha: kaapit ovat pehmeän valkoiset, välitila puhtaan valkoinen ja kontrastina vaaleudelle toimii tumma taso. Välitilan valkoisten tiilenmuotoisten laattojen suorasta ladonnasta jopa todella pidän. Muutenkin kaikki keittiön kalusteissa tuntuu toimivan: astiat ja ruokatarvikkeet mahtuvat hyvin ja sain sijoitettua ne toiminnallisesti järkeviin paikkoihin.
Lähempi tarkastelu käynnisti mielessäni keittiöremontin suunnittelun. En pidä uritetuista ovista, sillä ne edustavat minulle maalaisromanttista tyyliä. En myöskään pidä kaapiston vetimistä, jotka tuovat mieleeni 1980-1990 -lukujen valtavirtaukset. Pahinta kaikessa ovat kapeat ja syvät avolokerot. Saa panna koko mielikuvituksensa liikkeelle, että niistä saa sisustuksellisesti kauniit ja toimivat. Työtaso on ehjä ja siisti niin kuin koko keittiökin, mutta en pidä tummanruskeasta pähkinäpuuta jäljittelevästä laminaatista. Kuitenkin, miksi tuhota keittiötä, joka on melkein kuin uusi. Onneksi voin suunnitella keittiöremonttia ihan rauhassa, ties miten hienoja materiaaleja ja toiminnallisuuden parannuksia keittiöön lähivuosina keksitäänkään. Tuleepahan kerralla valmista, kun remontin aika joskus, ehkä viiden vuoden päästä, koittaa.
Ruokapöytä
Hyvän kokoinen jatkettava ruokapöytä, johon olen suorastaan rakastunut, sai seurata mukanamme entisestä kodista tänne. Pöydän leveys on 95 cm, ja lyhimmillään se on 150 cm pitkä. Siinä on kaksi jatkopalaa, jolloin pöydän voi jatkaa ensin 190 cm:n pituiseksi ja tarvittaessa jopa 230 cm:iin. Tila antaa hyvin myöten kaikkiin pituuksiin. Näin pöydän ääressä mahtuu helposti istumaan jopa 10 henkeä, mikä on toistaiseksi riittänyt, kun lapset, vävyt ja lastenlapset ovat kyläilemässä luonamme.
Ruokapöytä on ostettu Vepsäläiseltä vuonna 1991, eikä ostotapahtumasta ole säilynyt muuta muistikuvaa, kuin että se olisi tanskalaista muotoilua. Kansi on paksu ja painava, ja se on maalattu korkeakiiltoisella valkoisella maalilla. Jalat ovat pyökkiä, ja kulmaliitokset ovat kauniit ja taidokkaasti tehdyt.
Ruokapöydän tuolit
Ruokapöydän tuoleina oli alunperin rottinkipunoksiset Venetsia-tuolit, joissa oli kaunis taivutettu teräsputkijalka. Rottinki kului kuitenkin puhki, ja kun olin kerran vaihtanut varaosina ostetut istuinosat jokaiseen, ja nekin menivät rikki, luovuin tuoleista kokonaan. Ne vietiin kesähuvilan parvelle odottamaan uutta elämää. Seuraavat tuolit ostin vuonna 2009 keittiöremontin yhteydessä Kodin Ykkösestä. Valkoisella keinonahalla verhoillut tuolit, joissa myös oli taivutettu kromattu jalkarakenne, olivat kauniit ja niissä oli hyvä istua. Näiden tuolien verhoilu halkeili ja rapisi viime vuonna niin pahasti, että myin tuolit kirpputorilla. Muutettuamme moderniin mummolaamme tein edullisia hankintoja marraskuun Black Friday -hinnoin. Näihin hankintoihin kuuluvat myös Askosta ostetut vaaleanharmaalla kankaalla verhoillut Avenue-tuolit, joiden jalat ovat tammea. Pöydän päähän sijoitin kaksi vanhaa valkoista pinnatuolia, joihin ostin uudet tummanharmaat istuintyynyt Jyskistä.
Valaisimet
Kaikkia vanhan kodin valaisimia en ottanut käyttöön uudessa kodissamme. Ruokapöydän päällä ollut akryylimuovinen trumpettivalaisin oli vielä ihan hyvässä iskussa, mutta päätin nyt vaihtaa sen uuteen. Joku oli joskus valittanut, että sen polttimo osuu silmiin pöydän ääressä istuttaessa. Minua se ei kyllä haitannut. Olin jo vuosia haaveillut Yki Nummen suunnittelemasta Lokki-valaisimesta, koska sen muoto on niin kaunis, se valaisee hyvin ja tasaisesti, eikä polttimo taatusti osu kenenkään silmiin. Black Friday innoitti myös ison Lokin hankintaan. Aivan modernin mummolan tyyliä, eikös vain! Toisena kattovalaisimena keittiössä on vanha makuuhuoneen katossa toiminut Innoluxin Jasmina-plafondi.
Matot ja verhot
Keittiön matot ovat molemmat entisestä kodista. Ruokapöydän alla on yli kaksikymmentä vuotta sitten Mattomyynti Elsestä ostettu VM-Carpetin Melody-paperinarumatto. Toinen, pienempi matto on aikaisemmin ollut pari vuotta eteisessä ja pääsi nyt keittiöön. Se on musta Saltexin Inka-paperinaru-/polypropeenimatto, joka on ostettu Hobby Hallista.
Keittiön ikkuna ei juuri verhoja kaipaa. Sivuverhoille, jotka eivät tulisi lainkaan ikkunan eteen, ei ole tilaa. Kappa taas ei sovi moderniin tyyliin, eikä salusiinillekaan ole tarvetta. Niinpä sälekaihtimet saavat luvan riittää keittiön verhoina. Avokeittiö yhdistyy trendikkäästi ruokailutilan välityksellä olohuoneeseen. Käytössämme on avara ja valoisa yhtenäinen oleskelutila.
Marja